Vuonna 1978 perustettu K.H.P.V. eli Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta on täysin samoilla linjoilla Tom Packalenin kanssa

K.H.P.V.:n kannanotto ei missään mielessä ole puoluepoliittinen asia, vaan vankkumaton mielipide täysin käsittämätöntä holhousta ja kieltopolitiikkaa vastaan, ja K.H.P.V. nojaa tässäkin asiassa esikuvaansa, korpikirjailija Ilmari Kiantoon. Veljeskunnan oppi-isä oli kieltolain ankarimpia vastustajia, joka yhteiskunnallisessa boheemisatiirissaan K.H.V.P. tykittää täydeltä laidalta päin kieltolain kannattajia.

Tavallaan on ymmärrettävää, että tasan neljäkymmentä vuotta kieltolain päättymisen jälkeen syntyneellä peruspalveluministeri Susanna Huovisella ei ole minkäänlaista käsitystä kieltolain suoraan sanottuna katastrofaalisista seurauksista, joten kyllä hänen todellakin kannattaisi asiaan perehtyä – aineistoa kyllä löytyy runsain mitoin.

Suomalaisten kohtuullisen alhaista itsetuntoa hivelee tuntuvasti aina kun pääsemme kärkeen erilaisissa kansainvälisissä mittauksissa. Mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko tajuamaan, millaisen arvosanan Suomi saisi alkoholikulttuurisissa vertailuissa, mikäli oluen myynnille säädettäisi peruspalveluministerin kaavailemia rajoituksia.

Rajoituksilla ei todellakaan saada mitään aikaan, ja rajoitusten sijaan Suomessa kannattaisikin panostaa olutkulttuurin kehittämiseen, mihin meillä on olemassa hyvät edellytykset. Jo nyt pääkaupunkiseudulla ja myös muualla Suomessa on useita ravintoloita, joiden olutvalikoima päihittää monen muun maan vastaavat. Pienten kotimaisten panimoiden työn tukeminen monipuolisen ja kohtuuteen perustuvan olutkulttuurin kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää myös kotimaisen työn kannalta. Unohtamatta valtakunnallisia panimoitamme, jotka ovat sekä suoraan että välillisesti merkittäviä työnantajia.